Taitava logoterapeutti elää todeksi logoterapiaa ja logofilosofiaa omassa elämässään – erityisesti sen ihmiskäsitystä. Mikäli logofilosofia on hänelle vain teoriaa, jonakin hetkenä todellisuus tulee läpi. Asiakas saa lopulta aina kiinni siitä, onko hänen auttajansa oikeasti sitä mitä hän avunannon tilanteessa esittää olevansa, teeskentely paljastuu aina. Ei kuitenkaan riitä, että on hyvä terapeutti – minkä tahansa koulukunnan edustajana – vaan on oltava myös hyvä ihminen. Taitava logoterapeutti näkee avunhakijan ihmisenä ja lähimmäisenä. Hän tunnistaa ja arvioi rehellisesti myös omat motiivinsa kaikessa toiminnassaan. Taitava logoterapeutti uskaltaa tarvittaessa kulkea vastavirtaan. Hän ymmärtää, että joissakin olosuhteissa asiakkaan mahdollisuudet ovat rajoitetut mutta yksi mahdollisuus säilyy viimeiseen saakka: vapaus valita suhtautumistapansa. Hyvä logoterapeutti pitää ihmistä tämän heikkouksista huolimatta arvokkaana persoonana, jonka henkinen ulottuvuus on tallella. Hän kunnioittaa toisen ihmisarvoa ja näkee, että jokaisella on oma arvomaailmansa. Hyvä logoterapeutti näkee siteet lapsuuteen ja kasvatukseen mutta kertoo asiakkaalle, että tämä on vapaa ja vastuullinen niistä huolimatta: ei vain vapaa jostakin vaan vapaa johonkin, jotakin tarkoitusta varten.
Koska ihminen on ainutlaatuinen, menetelmiä ei voi käyttää kaavamaisesti. Taitava logoterapeutti osaa improvisoida tilanteen ja asiakkaan parhaaksi. Tärkeintä ei ole koskaan tekniikka vaan se, missä hengessä tekniikkaa käytetään. Tärkeintä on kohdata toinen ihminen, ei se, mikä menetelmä milloinkin parhaiten sopii.
Dosentti Martti Lindqvistin mukaan teoria on siinä mielessä tärkeää, että se opettaa johdonmukaista ajattelua ja pyrkimystä käsitteelliseen selvyyteen. Varsinainen parantava vaikutus tapahtuu kuitenkin terapeutin ja hänen asiakkaansa kohtaamisessa. Auttamista ei opita kirjoista eikä koulutuksista vaan parhaiten dialogeissa autettavan ja myös toisten työntekijöiden kanssa. Useimmissa tapauksissa avuntarve koskee ennen kaikkea elämänuskon ja luottamuksen menettämistä.
Hyvä terapeutti on läsnä toisen kertomuksessa. Hän ei mieti, mitä asiakas hänestä ajattelee. Hän tuntee ”nahoissaan”, mitä toinen tarvitsee ja mikä on tälle hyväksi. Hyvä terapeutti on avunantotilanteessa ”tarpeeton”: hän ei tule paikalle tyydyttämään omia tarpeitaan.
Taitava terapeutti ei koskaan sano, että hän ymmärtää miltä toisesta tuntuu, koska se ei ole mahdollista. Kohtaaminen on onnistunut, kun avunhakijan todelliseen kysymykseen vastataan, kun tilanteessa herää toivo mahdollisesta muutoksesta kohti parempaa ja kun avunhakijan henkiset voimat tulevat herätellyiksi ja haastetuiksi.
Lopulta taitava logoterapeutti antaa asiakkaan nousta jaloilleen ja lähteä. Siihen pitää kannustaa.